tiistai 29. huhtikuuta 2014

Minä seison aina vähän sivussa.

Minä katson ja kuuntelen, tervehdin ja nauran. 
Minä tulen toimeen kaikkien kanssa. 
Minä osaan olla mukava ja kertoa vitsejä. 
Minä tiedän miten välitetään ja lohdutetaan, minä yritän ymmärtää. 
Minä puhun paljon, enkä suutu herkästi.

Lähemmäs en anna tulla.

Lähempää näkisi, että minä voin pahoin. 
Itken paljon ja tunnen vihaa.
En koe elämässäni olevan hyvää.
En luota, enkä halua luottaa, pelkään.
En anna lohduttaa, en välittää, en tukea.
Vihaan itseäni, mielestäni elämäni on turha ja merkityksetön.

Koska kukaan ei halua tietää sitä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti