Millainen maailma.

Elän maailmassa, jossa minä en riitä. Minä en ole tarpeeksi.
En ole tarpeeksi ruma, en tarpeeksi kaunis, en viisas enkä tyhmä, en ole tarpeeksi taitava, mutta osaan vähän, en ole tarpeeksi sairas saadakseni anteeksi mutten tarpeeksi terve jaksaakseni. En ole huonoin, mutten hyväkään. Olen väliinputoaja pahimmasta päästä.

Elän maailmassa, jossa minun tarpeeni, mielipiteeni ja mieltymykseni ovat merkityksettömiä, tai jopa vääriä. Minulla ei ole niin väliä, koska minulla ei ole intohimoja. Elän maailmassa, jossa minä tyydyn, minä kysyn, mutta minulta ei tarvitse kysyä.

Elän maailmassa, jossa minua ei tarvita mihinkään.
On olemassa ainoastaan yksi henkilö, jolle olen täysin korvaamaton ja koko elämäni velkaa. Äitini, jota rakastan syvästi. Muille olen kertakäyttötavaraa.
Minut voi heittää pois tai unohtaa.

Elän maailmassa, jossa kaikki ennen pitkää jättävät, pettävät tai valehtelevat. En voi luottaa kehenkään.

Elän maailmassa jossa en enää jaksa tehdä ystäviä.

Elän maailmassa, jossa en uskalla rakastaa, se tekee liian kipeää.
En tahdo, tai en tahtoisi enää antaa kenenkään tulla niin lähelle. Mutta näitä asioita ei voi aina päättää, enkä ole tarpeeksi vahva laskeakseni irti niistä, jotka lähelläni vielä ovat.

Elän maailmassa, jossa en enää uskalla unelmoida.
Tämän kirjoittaminen sattuu eniten.

Jokainen unelma on vain kipeä muistutus kaikesta tavoittamattomasta. Jostakin, mitä minä en voi saada, mikä ei ehkä ole tarkoitettu minulle. Jokainen unelma on muistutus omasta saamattomuudestani, kyvyttömyydestäni ja pelkuruudestani.

Elän maailmassa, jossa muut kertovat minulle mihin minä pystyn.
Minä elän maailmassa, jossa en saa valita väärin.

Elän maailmassa, jossa syy elää ei tule minusta itsestäni.
Tarvitsen jonkun tai jonkin, jonka vuoksi olla olemassa. Pelkkä minuus ei riitä, sillä siellä minuudessa ei ole ketään. Olen tyhjä. En ole mitään muuta kuin se, mitä minusta tahdotaan.

Elän maailmassa, jossa kukaan ei ota minua kiinni, kun putoan.